Kylässä Darcylla

Fanittaminen voi viedä jänniin paikkoihin.

Lyme Park (tässä linkki) sijaitsee Cambridgesta katsottuna pohjoisemmassa Englannissa. Kartanomaista Lyme Hallia ympäröivät puutarhat ja muut tilukset. Lyme oli aikanaan melkoinen kerman kokoontumispaikka ja saman suvun omistuksessa 1300-luvulta vuoteen 1946. Nykyään siitä huolehtii National Trust. Lyme sijaitsee Peak District –ylänköalueella, joten maisemien suhteenkaan ei ole valittamista. Kelpo vierailukohde.

…mutta mainitsinko, että Lyme Hall oli mukana minulle rakkaimmassa Ylpeys ja ennakkoluulo –toteutuksessa (BBC 1995, starring Jennifer Ehle ja Colin Firth). Siinä se esitti Mr Darcyn asumusta, Pemberleytä (tosin vain ulkopuolelta, sillä sisätilakohtaukset kuvattiin muualla.  Samaan hengenvetoon todettakoon, että Lymessä ei kuvattu myöskään Darcyn sukeltamista järveen, vaan siinä käytettiin varta vasten kyhättyä vesitankkia. Jatketaan, jahka olette saaneet keräiltyä särkyneiden päiväunienne rippeet).

Olin jo Suomessa päättänyt, että kävisin huokailemassa ”Pemberleyllä”. Siispä sanoista tekoihin. Viime lauantaina kampesin itseni ylös ennen puoli kuutta ja läpsyttelin asemalle.

Olin edellisiltana varmistanut juna-aikatauluja ja todennut, että kas vain, haluamaani yhteyttä ei olisi saatavilla. Tämä ratatöiden vuoksi. Ratkaisin ongelman kävelemällä King’s Crossilta Eustonille ja jatkamalla sieltä pohjoiseen. Yhden, koko matkan kattavan lipun sijaan piti siis ostaa pienempiä eriä.

Jättäydyin pois kyydistä Disleyn kylässä. Asemarakennusta ei ollut. Pelkkä rata metsän keskellä. Opaskyltit kuitenkin pelasivat, ja jonkin aikaa käveltyäni päädyin Lyme Parkin porteille. Siellä neuvottiin, että Lyme Hallille oli vielä hieman matkaa, mutta että puiston minibussi veisi kyllä perille. Sanoin kiitos, mutta ei kiitos, ja lähdin vaeltamaan mäkisten (uskomatonta, miten ihminen voi kaivata jopa mäkiä, kun niitä ei Cambsissa ole) ja jylhien maisemien halki kohti määränpäätä. Matkalla TUULI ja näkyi peuroja.

Metsästysmaja

Iiik Pemberley

Sisäänpääsymaksun hinnalla pääsi kirmailemaan puutarhaan ja sisälle taloon. Sisätiloissa valokuvaus oli kielletty, ja tätä käskyä noudatin. Jokaisessa huoneessa oli sekä kirjallinen että elävä opas antamassa lisätietoa. Kierroksella vierähti aikaa ja sen päätteeksi mietin, millaisen illuusion avulla muuttaisin oman solukämppäni vastaavanlaiseksi kartanoksi. Tai voisinko saada edes kirjastohuoneen, pylvässängyn verhoineen, kaarevat ikkunasyvennykset tai hillittömät portaikot?

Iltapäivällä siirsin itseni Lyme Parkin ulkopuolelle ja loikkasin bussiin. Suuntana oli viereinen kaupunki, Stockport, josta olin varannut yösijan. Istuin bussissa tietämättä, missä mentiin ja milloin pitäisi jäädä pois. Onneksi majapaikkani sattui sijaitsemaan tienvarressa, ja painoin villinä stop-nappulaa.

Salakuva bussista

Majatalo

Tea and telly, how very English of me

Seuraavan aamun turisti-iloihin kuului englantilainen aamupala, ja sen jälkeen oli nokka kohti juna-asemaa. Manchester odotti kymmenen kilometrin päässä, joten pakkohan se oli käydä katsastamassa. Serkkuni on asunut ja työskennellyt Manchesterissa, joten häneltä sain tekemis- ja näkemisvinkkejä. Kiitos Katja! Loppujen lopuksi en puuhannut mitään ihmeellistä, vaan kävelin vain kartan kanssa ympäriinsä. Keskustan alueella liikennöi ilmaisia busseja, loistavaa! Kaikki maailman kansat ja kaupungit, yhtykää ja ottakaa mallia.

Kotimatkalla junayllätykset jatkuivat. King’s Crossilta ei mennytkään suoria junia Cambridgeen. Sen sijaan matkustajien täytyi mennä junalla paikkaan A, siirtyä bussilla paikkaan B, ja vasta sieltä junalla Cambsiin. No, kunhan perille pääsee.

Sateinen Stockport

Sellainen juhannus siis täällä. Sään puolesta viikonloppu oli varsin harmaa, mutta onneksi vettä ei tullut niin paljon kuin olin olettanut.

Miellän tämän myös olleen harjoitusmatka Ranskaa varten. Oli ihan hyödyllistä pakata reppu ja perillä huomata, mitä olisi tai ei olisi pitänyt ottaa mukaan. Ensi viikonloppuna Pariisi kutsuu, hyvät naiset ja herrat!

Erot parissa suhteessa

Kun menee toiseen maahan, huomaa yhtäkkiä, että moni asia on eri tavalla kuin siellä, mistä lähti. Yllätys! Seuraavaksi pieniä eroavaisuuksia Suomen ja Englannin väliltä. Perustuvat empiirisiin kokeisiin. En myöskään väitä, että jommankumman maan malli olisi parempi, tai että eroilla olisi lopulta mitään merkitystä. Mutta tässäpä triviaa, olkaatten hyvät!

1.      Englannissa monet ovet avautuvat suomalaisen mielestä väärään suuntaan.

2.      Englannissa hanavesi on kuivattavampaa.

3.      Terveyskeskukset ja hammaslääkäriasemat eivät ole niin kliinisiä kuin Suomessa.

4.      Julkisilla paikoilla on vähemmän roskakoreja kuin Suomessa.

5.      Suomi on maana elottomampi, tuomitsevampi ja herkkänahkaisempi ja ottaa itsensä enemmän tosissaan.

6.      Englannissa kyltit (liikennemerkit, ilmoitukset tietöistä jne.) ovat kohteliaampia kuin Suomessa.

7.      Englannissa julkisissa vessoissa on käsien kuivaamiseksi vain puhaltimia.

8.   Englannissa ei juuri ole sellaisia kirpputoreja kuin Suomessa. Täällä on liikkeitä, jotka myyvät ja kierrättävät ihmisten tuomia tavaroita (esimerkiksi Oxfam). Rahat menevät hyväntekeväisyyteen.

9.     Englannissa on paljon ”public cycle-/foot path” –teitä. Näiden siis pitäisi olla kävelijöille ja pyöräilijöille rauhoitettuja reittejä. Oma kokemukseni on, että tiet ovat huonosti merkittyjä eivätkä johda mihinkään. ”Public way” on yleensä asfalttipintainen, ”path” kinttupolku peltojen ja pusikkojen läpi.

10.  Englantilaisessa katukuvassa ei Nokian kännyköitä näy… vaan kuuluu. Jos jollain sellainen on, niin siinä on varmasti soittoäänenä Nokia Tune.

11.  Suomessa asiat hoidetaan tehokkaammin.

12.  Leipä on Englannissa niin vaaleaa, että muutun itsekin paahtoleiväksi.

13.  Englannissa on enemmän lukittavaa. Ei riitä, että avaimilla avataan ovi – se täytyy erikseen vielä lukitakin niillä. Tämä ilmiö on erityisen huonosti yleistettävissä. 

14.  Englannissa ruokakaupan kassalla on vain yksi linjasto. Kassa ei ala palvella seuraavaa asiakasta ennen kuin edellinen on kerännyt tavaransa ja lähtenyt. Voi sitä painostavien katseiden määrää kassalta ja jonottajilta.

15.  Englannissa pulloja ei palauteta kauppaan, eikä mihinkään muuallekaan.

16.  Englannissa kadut eivät koskaan mene suoraan.

17.  Englannissa huoltajat vievät lapset kouluun ja joskus luokkaan asti. On tultava myös hakemaan. Yksin lapsi ei pääse pois koulusta tai harrastuksista. Näin siis ainakin alimmilla luokilla.

18.  Englannissa lapset ovat kohteliaampia kuin Suomessa. Kuulemma heidät totutetaan kouluissa jo pieninä siihen, että tehdään yhdessä ja mukisematta. Heille ei juuri huudeta. Ällistyin hoitolapseni harrastuksissa sitä, kuinka kaikki tottelivat, eikä ainutkaan juoksennellut edes takaisin. Ja kun seitsemänvuotias kaveri tuli kylään ja istui ruokapöytään, häkellyin siitä, kuinka usein hän sanoi ”kiitos” ja ”please”.

19.  Junalippua ei kannata hukata tai heittää menemään. Englannissa sitä tarvitsee vielä määränpäässä, jotta pääsee pois laiturilta ja läpi porteista.

20. ...you tell me!

Mitä mieltä olette? 

Millaisia eroja te, ystävät ja kylänmiehet, olette maailmalla matkatessanne huomanneet?

Pyörällä päästään

Haa! Perjantaina se löytyi viimein, Grantchester nimittäin. Neljäs kerta toden sanoi. Pikkuinen kylä on Cambridgen lähellä joen varrella. Runoilijoitakin se on innoittanut. Kummasti lehmät laiduntavat ilman aitauksia. Wikipediassa lisätietoja ja -kuvia Grantchesterista.

Seuraavat otokset ovat lauantailta. Päädyin pyörän kanssa Bottishamiin, kylään Cambsin itäpuolella. Säätiedotus oli luvannut päiväksi sadetta kahdesta eteenpäin. Kymmenen yli tunsin ensimmäiset pisarat. Onneksi mukana oli joka sään takkini. Kävin myös tepastelemassa Fitzwilliam Museumissa, joka on  Cambridgen yliopiston hallinnoima. Nähtävää oli salikaupalla, mutta en oikein jaksanut keskittyä ilman kommentointikaveria. Vai olenko vain liian kärsimätön ollakseni museoihminen? Onko paluuta venäläisen taiteen museon jälkeen?

Tänään pyöräily ja lähikylien toljottelu saivat jatkoa. Noilla sivuteillä heinänuha on muuten vähän vaivannut.

Sitten muita kuulumisia päivien varrelta. Lakkasin kynteni konservatiivisesti ja kävin leikkauttamassa hiukseni. Eivät suostuneet värjäämään niin tummaksi kuin olisin halunnut, joten sen osalta ei diiliä syntynyt. 

Uusi Visa Electron ei ole toiminut kaikilla automaateilla ja kaupoissa. Brittipuhelinkin oli toimimaton, kunnes vääntäydyin kiskalle ostamaan lisää saldoa. Prepaid-liittymä, you see. 

Ostin taannoin kengät, jotka osoittautuivat lopulta liian pieniksi. Joo. En tiedä, miten on mahdollista. Eniten harmittaa oma tonttuilu. Kauppa ei suostunut enää popoja vaihtamaan, niin että ken haluaa uudet monot puoli-ilmaiseksi, voi ottaa minuun yhteyttä. Toinen juttu, johon olen viime aikoina ärsyyntynyt, ovat olleet hitaasti, leveästi ja arvaamattomasti kulkevat ihmiset. Todellinen uhka liikenteelle ja verenpaineelle. 

Surullista on se, että suomityttöjä on lähtenyt täältä takaisin Pohjolaan - jotkut pysyvästi, jotkut vain käymään. Oma kotilentokin on muuten nyt varattu.

Pari havaintoa englantilaisista. Tykkäävät pemmastaa puutarhoissaan ja pelaavat potkupalloa vesisateessakin. 

Nykyinen kahvinkeittimeni

Katusoittajien kuningas

Kuten jossain aiemmassa postauksessa mainitsin, tänään täällä on juhlittu isiä. Siispä hyvää isänpäivää Suomeenkin! Lopuksi teemaan sopiva kappale. Tähän kaikki ulkomaan otukset samaistuu. 

Hyvää alkavaa viikkoa just sulle. x

Se toinen yliopistokaupunki

MITÄ: Päiväretki!

MISSÄ: Oxford!

MILLOIN: Viime lauantaina!

MITEN: Junalla, reittinä Cambridge-King's Cross-London Paddington-Oxford. Matka-aika kolmisen tuntia.

MIKSI: Unelma!

Olin kuullut, että Oxford olisi kaupunkimaisempi kuin Cambridge, ja että siellä olisi leveämmät kadut. Piti paikkansa. Cambridgen yliopiston perustivat Oxfordista paenneet opiskelijat 1200-luvun alussa. Näin selitän itselleni, että Cambridge rakentui ennen kaikkea yliopiston ympärille, ja siksi Oxford on enemmän...kaupunki.

Tavoitteeni oli saada Oxfordista jonkinlainen yleiskuva. Kävelin ympäriinsä, kiipesin Carfax Toweriin näköalojen toivossa ja ajelin sightseeing-bussilla. Silti tuntui, että Oxford jätti vähän kylmäksi ja että en nähnyt oikein mitään. Olisin tarvinnut enemmän aikaa, mieluusti useamman päivän.

Kävin Magdalen-collegella (lausutaan "Maudlin"), jossa Oscar Wilde aikoinaan opinahjoili. Oli sievää ja kiintoisaa. Piipahdin myös Christ Churchin pihassa, mutta en viitsinyt pulittaa pääsymaksua koko kierrokselle. College on kuuluisa monesta syystä, myös siitä, että joitakin Harry Potterin kohtauksista on kuvattu siellä.

Christ Church

 

Millaista olisi oikeasti asua tuolla?

The New Building Magdalen Collegella. Tuolla on punkannut mm. Narnian kirjoittanut C.S.Lewis.

Kaapuilija collegen edustalla

Hop on, hop off

Katujen leveydestä tykkäsin, kerrankin mahtui kävelemään. Oxford vaikutti teidensä puolesta myös jotenkin selkeämmältä kuin Cambs. Silti Cambridge on mielestäni kotoisampi ja kauniimpi. Pidän täällä puistojen paljoudesta ja siitä, että joki on keskellä kaupunkia. Oxfordin halkihan virtaa Thames, mutta ei aivan keskustassa.

Kyllä tuo mesta on silti vierailemisen arvoinen. Oxford on Oxford. 

A glimpse of Cambs

Yritin taas päästä Grantchesteriin, ei löytynyt vieläkään...

Great St. Mary's, the University Church

Grand Arcade, yksi ostoskeskuksista

"Please do not lean cycles against this wall"

Koti

Muun muassa tältä näyttää Cambridge. St. Mary's-kirkko on keskellä cityä, sen tornista nappailin osan kuvista. 

Täällä vietetään isänpäivää 16. kesäkuuta. Lahja- ja korttikauppa ovat käyneet kuumina jo monta viikkoa. Vaikuttaa jotenkin suuremmalta härdelliltä kuin Suomessa. Yhden mainion paidan bongasin:

Aurinko on viimein vähän paistanut. Huomenna oon toivottavasti jossain muualla kuin  Cambridgessa. We will see. Veikeetä viikonloppua!

Tautinen

Ookoo. Perun kaikki edellisen postauksen puheet ”flunssanpoikasesta”. Lauantai-iltana nousi sellainen kuume, että ei ikinä. Taisi olla Anna Kareninat liikaa. Sunnuntaina pääsin ylös vasta kahdelta päivällä, kun voimat eivät yksinkertaisesti riittäneet. Lauantai-iltana vaati suuria ponnistuksia painaa kylpyhuoneen tuuletinkatkaisin päälle. 

Sunnuntai menikin sitten vuoteessa. Lueskelin, selvittelin koulu- ja reissujuttuja ja katsoin Täydellisten naisten ensimmäisen tuotantokauden jaksoja. Olen muodikkaasti vuosikausia myöhässä ja perehdyin sarjaan vasta nyt. Sehän on paljon nokkelampi kuin olin antanut itseni olettaa.

Vähän jännitti, olisinko elävien kirjoissa maanantaina, kun koululaiset lomailivat viimeistä päivää. No olin. Kuumeilukin jäi tuohon lauantain ja sunnuntain väliseen yöhön. Tänään olo on ollut jo paljon parempi, leppoista yskää ja niistämistä vain.

Jälkeenpäin ajateltuna lamauttava kuume oli jotenkin puhdistava ja tuli tarpeeseen. Se pakotti rauhoittumaan ja pysähtymään.

Se sairaskertomuksesta. Tänään oli taas jokaviikkoinen englanninkurssi, josta olen tykännyt kovasti. Opettaja antaa usein jonkin aiheen, josta keskustellaan. Samalla kuulee, millainen merkitys jollain tutulla asialla on toisessa maassa. Olen muun muassa havainnollistanut suomalaisen jäätelöauton ääntä ja selittänyt, miksi meillä käy maitoauto. Tänään kysyin juhannuksesta ja sain selville, että sitä ei vietetä ainakaan Englannissa, Japanissa, Unkarissa, Tsekissä tai Malesiassa samalla tavoin kuin Suomessa. Ja muuten, kurssin opella on työhistoriassaan juuri niitä juttuja, joita saattaisin haluta joskus tehdä.

Sitten sekatavarauutisia. Löysin kadoksissa olleen lempirannekoruni. Half term –viikko meni hyvin, tänään koitti taas paluu arkeen ja kouluihin. Hostit ovat suunnitelleet kesän aikataulujaan ja kotiutumispäivämäärästäni on ollut alustavaa puhetta. Sain jännittävän sähköpostin kotimaasta, kun italian kielen amanuenssi vastasi ja neuvoi ensi vuoden kurssivalinnoissa. Jee! Syksyn lukujärjestys on varmasti täysi, mutta olen aika tohkeissani!!!

Vaan miten on, oletteko te selvinneet ilman kesäflunssaa? Entä miten sujuu kesätyötantereella? Plus hyvää alkanutta kesälomaa niille, joilla se alkoi! 

Missä kuljin kerran

Paljon onnea kaikille ylioppilaille ja valmistuneille! Olette viisaita, kauniita, komeita ja upeita. 

Pikaisesti kuulumisia näiltä leveysasteilta. Eilinen kurkkukipu oli aamuun mennessä jalostunut flunssanpoikaseksi. Syitä voi hakea ainakin viikontakaisesta paljasjalkailusta ja petollisen kylmästä tuulesta. Enpä tiedä, auttoiko viimeöinen clubbailukaan asiaa. Mutta johan tässä onkin oltu melkein vuosi terveenä, eikä kuumetta varmaan ole.

Kattokaa, miten runolliselta tuo muurimies näyttää. Miekkonen luki tai kirjoitti jotain.

Olin leikkinyt ajatuksella, että kävisin tänään Oxfordissa, mutta päätin sitten lykätä reissua. To do –lista lyheni kuitenkin. Tein kävelyretken Cambridgen laitamille, missä kiinnosti amerikkalainen hautausmaa. Siellä lepää toisen maailmansodan yhdysvaltalaissotilaita, jotka kaatuivat Euroopassa ja Pohjois-Atlantilla. Paikka oli isompi ja vaikuttavampi kuin olin osannut kuvitellakaan. Hautojen määrä (yli 3800) hiljensi, ja suomalainenkin sotahistoria puristi sydänalaa. Olo oli isänmaallinen. Sotaveteraaneille ei varmasti koskaan voi olla liian kiitollinen. Tässä Wikipedia-linkki aiheesta.

Tuo visiitti muuten avasi ihan uusia maailmoja Cambridgen maantieteestä ja ympäröivistä alueista. Nyt tiedän, minne pyörän keula osoittaa, kunhan tästä tervehdyn. Olen mourunnut sellaisen pyöräilyn perään, johon liittyisivät leveät, rauhalliset maantiet ja peltoaukeat. Tuolla niitä riitti.

Cambridgessa on tänään vietetty myös Strawberry Fairia. ”Vaihtoehtofestareilta” sai kuulemma ennen vanhaan taikasieniä sun muuta, mutta nyt meno on ilmeisesti rauhoittunut ja tarjontaa on enemmän koko perheelle. Musiikkia, esiintyjiä, ruokaa, koruja, vaatteita, kasvomaalausta, kilpailuja ja kaikkea mahdollista. Erillisiä sisäänpääsymaksuja alueelle ei ollut, toisin kuin viimeviikkoisille olutfestareille, joille en sitten mennyt. Näille kuitenkin poikkesin, kun olivat lähellä kotia ja hautausmaamatkan varrella. Onneksi niin, koska mukaan lähti alapuolella näkyvä ihastus. Monen vuoden metsästys tuotti viimein tulosta.

Huomenna saatan jatkaa Cambridgen omien nähtävyyksien parissa. Jossakin vaiheessa kesää täytyisi tehdä myös collegekierros ja piipahtaa ainakin Hugh Laurien ja Stephen Fryn entisillä asuinsijoilla.

Sain muuten tietää, että Daniel Craig elelee jossain Cambridgen lähellä.  Leffalinja jatkukoon: eilen Cambridgen lähellä Duxfordissa kuvattiin Monuments Men –elokuvaa. Toista hosteistani oli pyydetty mukaan katsomaan menoa, mutta aika ei ollut riittänyt. Täytyy varmaan joulukuussa käydä leffateatterissa ihmettelemässä tuttuja maisemia, George Clooneya ja Matt Damonia! Huh.

Hosteillani on todella kattava leffahylly, ja viimeisin lainaukseni sieltä on Anna Karenina. Sen katsominen jatkuu nyt. Samalla voisi flunssan selättämiseksi turauttaa piparminttuteet.

Alanko taipua teenjuojaksi? Järkyttävää.