Kylässä Darcylla

Fanittaminen voi viedä jänniin paikkoihin.

Lyme Park (tässä linkki) sijaitsee Cambridgesta katsottuna pohjoisemmassa Englannissa. Kartanomaista Lyme Hallia ympäröivät puutarhat ja muut tilukset. Lyme oli aikanaan melkoinen kerman kokoontumispaikka ja saman suvun omistuksessa 1300-luvulta vuoteen 1946. Nykyään siitä huolehtii National Trust. Lyme sijaitsee Peak District –ylänköalueella, joten maisemien suhteenkaan ei ole valittamista. Kelpo vierailukohde.

…mutta mainitsinko, että Lyme Hall oli mukana minulle rakkaimmassa Ylpeys ja ennakkoluulo –toteutuksessa (BBC 1995, starring Jennifer Ehle ja Colin Firth). Siinä se esitti Mr Darcyn asumusta, Pemberleytä (tosin vain ulkopuolelta, sillä sisätilakohtaukset kuvattiin muualla.  Samaan hengenvetoon todettakoon, että Lymessä ei kuvattu myöskään Darcyn sukeltamista järveen, vaan siinä käytettiin varta vasten kyhättyä vesitankkia. Jatketaan, jahka olette saaneet keräiltyä särkyneiden päiväunienne rippeet).

Olin jo Suomessa päättänyt, että kävisin huokailemassa ”Pemberleyllä”. Siispä sanoista tekoihin. Viime lauantaina kampesin itseni ylös ennen puoli kuutta ja läpsyttelin asemalle.

Olin edellisiltana varmistanut juna-aikatauluja ja todennut, että kas vain, haluamaani yhteyttä ei olisi saatavilla. Tämä ratatöiden vuoksi. Ratkaisin ongelman kävelemällä King’s Crossilta Eustonille ja jatkamalla sieltä pohjoiseen. Yhden, koko matkan kattavan lipun sijaan piti siis ostaa pienempiä eriä.

Jättäydyin pois kyydistä Disleyn kylässä. Asemarakennusta ei ollut. Pelkkä rata metsän keskellä. Opaskyltit kuitenkin pelasivat, ja jonkin aikaa käveltyäni päädyin Lyme Parkin porteille. Siellä neuvottiin, että Lyme Hallille oli vielä hieman matkaa, mutta että puiston minibussi veisi kyllä perille. Sanoin kiitos, mutta ei kiitos, ja lähdin vaeltamaan mäkisten (uskomatonta, miten ihminen voi kaivata jopa mäkiä, kun niitä ei Cambsissa ole) ja jylhien maisemien halki kohti määränpäätä. Matkalla TUULI ja näkyi peuroja.

Metsästysmaja

Iiik Pemberley

Sisäänpääsymaksun hinnalla pääsi kirmailemaan puutarhaan ja sisälle taloon. Sisätiloissa valokuvaus oli kielletty, ja tätä käskyä noudatin. Jokaisessa huoneessa oli sekä kirjallinen että elävä opas antamassa lisätietoa. Kierroksella vierähti aikaa ja sen päätteeksi mietin, millaisen illuusion avulla muuttaisin oman solukämppäni vastaavanlaiseksi kartanoksi. Tai voisinko saada edes kirjastohuoneen, pylvässängyn verhoineen, kaarevat ikkunasyvennykset tai hillittömät portaikot?

Iltapäivällä siirsin itseni Lyme Parkin ulkopuolelle ja loikkasin bussiin. Suuntana oli viereinen kaupunki, Stockport, josta olin varannut yösijan. Istuin bussissa tietämättä, missä mentiin ja milloin pitäisi jäädä pois. Onneksi majapaikkani sattui sijaitsemaan tienvarressa, ja painoin villinä stop-nappulaa.

Salakuva bussista

Majatalo

Tea and telly, how very English of me

Seuraavan aamun turisti-iloihin kuului englantilainen aamupala, ja sen jälkeen oli nokka kohti juna-asemaa. Manchester odotti kymmenen kilometrin päässä, joten pakkohan se oli käydä katsastamassa. Serkkuni on asunut ja työskennellyt Manchesterissa, joten häneltä sain tekemis- ja näkemisvinkkejä. Kiitos Katja! Loppujen lopuksi en puuhannut mitään ihmeellistä, vaan kävelin vain kartan kanssa ympäriinsä. Keskustan alueella liikennöi ilmaisia busseja, loistavaa! Kaikki maailman kansat ja kaupungit, yhtykää ja ottakaa mallia.

Kotimatkalla junayllätykset jatkuivat. King’s Crossilta ei mennytkään suoria junia Cambridgeen. Sen sijaan matkustajien täytyi mennä junalla paikkaan A, siirtyä bussilla paikkaan B, ja vasta sieltä junalla Cambsiin. No, kunhan perille pääsee.

Sateinen Stockport

Sellainen juhannus siis täällä. Sään puolesta viikonloppu oli varsin harmaa, mutta onneksi vettä ei tullut niin paljon kuin olin olettanut.

Miellän tämän myös olleen harjoitusmatka Ranskaa varten. Oli ihan hyödyllistä pakata reppu ja perillä huomata, mitä olisi tai ei olisi pitänyt ottaa mukaan. Ensi viikonloppuna Pariisi kutsuu, hyvät naiset ja herrat!