An Idiot is still Abroad

Pirteää perjantaita! Keskiviikkona oli erikoiset paikat, kun kävin pyörähtämässä poliisiasemalla. Kyse oli niinkin vakavasta asiasta kuin hukkuneen rannekelloni kyselystä. Ottivat kellon tuntomerkit ja yhteystietoni talteen ja lupasivat soittaa, jos tiuku ilmaantuisi. Sydän itkee verta ja ikävää. Luulen, että tiemme erkanivat lopullisesti.

Tuskan lieventämiseksi kuulumiskokoamisia parilta viime viikolta! Tästä lähtee.

Toissaperjantaina käytiin tyttöjen kans Botanic Gardenissa aka yliopiston kasvitieteellisessä puutarhassa. Odotin värejä, tuoksuja ja tainnuttavaa kukkaloistoa, mutta eniten minulle tuli mieleen hautausmaa. Ilman hautoja. Kivaa oli silti, ja kasvien seassa kuljeskelulla oli ihmeellisen meditatiivinen vaikutus. Ylemmässä kuvassa näkyvä lampi oli mielestäni täydellinen murhamiljöö, mutta sitä en seuralaisilleni kertonut. Mitä lie olisivat ajatelleet...

Englanninkurssi päättyi. Viimeiselle tapaamiskerralle kukin toi jotain kotimaansa perinteistä herkkua. Ensimmäinen ajatukseni oli vääntää karjalanpiirakoita tai pullaa. Sitten mietin ruisleivän ja hapankorppujen tarjoilua. Loppujen lopuksi kävin hakemassa Holland & Barretilta pussillisen Pandan lakritsia. Makeisten muotoa (pieniä pandoja) kehuttiin, mutta mausta ei kukaan puhunut mitään. Yskiköhän jengi ne kaikessa hiljaisuudessa servetteihinsä. Muita makuja maailmalta saatiin muun muassa kotitekoisessa sushissa.

The Sedgwick Museum of Earth Sciences

Muuttuuko elämä seitsemässä päivässä?

Ylimmän kuvan pallurat ovat litsejä (engl. lychee). Niiden C-vitamiinipitoisuus on ollut yes thank you, kun flunssa viime viikolla uusiutui. Kuumetta ei ole ollut. 

Olen yrittänyt jatkaa museokäyntejäni, mutta aika heikolla menestyksellä. Sen sijaan olen yllättänyt itseni höyläämällä kirjastokorttia, notkumalla kauppojen kirjahyllyillä ja lukemalla aika paljon. Talvella Suomenkin televisioissa näkyi Ääliö ulkomailla (An Idiot Abroad), jossa englantilainen Karl Pilkington vastahakoisesti matkusteli. Suosittelen! Kaappasin mukaani miehen uusimman kirjan The Further Adventures of An Idiot Abroad. Siinä hän testaa ja kommentoi asioita, joita ihmiset tahtoisivat ennen kuolemaansa tehdä. Bucket listat siis vain varisevat. Suosittelen tätäkin.

While driving to meet the rest of the villagers with Albi and JJ, I saw a sign that read SLO DENJA which meant SLOW DANGER. They write down words how they sound, which is good. It's how it should be, really. I don't know why we started using silent letters in the English language like using a 'ph' to sound like and 'f' in the word 'phonetic' or an 'x' in 'xylophone'. Why not 'zilofone'? - - If I was in charge of the dictionary I would have a right clear-out of words. Words like 'necrophilia' I'd get rid of. If someone had that (attraction to dead bodies), I'd make them say, 'I fancy dead bodies'. Then, at least when they tell people, they might realise how mental it sounds rather than it being hidden in a posh word. And then they'll stop having the problem. The fact that it has its own word makes it seem more acceptable.

(Karl Pilkington: The Further Adventures of An Idiot Abroad. 2012: 39.)

Vaikka Karl suhtautuisi äidinkielensä ääntämiseen kriittisesti, niin englanti ei vedä vertoja ranskalle. Kuuntelin eilen fraaseja ja paikkojen nimiä Google Kääntäjästä ja kirjoitin niitä ylös. Muun muassa tältä lunttini näyttävät: [seil veis pläät], [cimötieirrr], [rue dei dänköök]. Jeps. Näillä mennään.