Gettin hot

Tervehdys kaikille nuorukaisille. Istuttiin sunnuntaina Johannan kanssa bussipysäkillä, kun ohitsemme vaappui vanhempi daami kävelykepin kanssa. 

Meri: Mä haluaisin kävelykepin.

Johanna: Kävelykepin? Sulla on kyllä maailman omituisimmat halut. Kuuntelisit nyt vähän ittees.

Meri: En mä sitä käyttäis. Se ois vaan mulla eteisessä. Mä haluaisin myös piipun, mutta en mä sitäkään polttais, se ois vaan hyllyssä...

Tapahtumahetkellä mulla oli päällä ruudullinen vaarinpaita ja ranteessa pappakello. Päädyttiin siihen, että mulla on vanhan miehen syndrooma. Nauroin melkein tekarini kadulle. Tykkään muuten myös keinutuoleista, että jaa-a.

Punaviinimarjoja, jiihaa

En oo hetkeen päivitellyt tänne blogin puolelle, mutta eipä mitään järisyttävää ole tapahtunutkaan. Keppikaipausten lisäksi tänne on kuulunut jo pari viikkoa auringonpaistetta. Esimerkiksi eilen lukemat olivat kolmessakympissä. Uskomatonta mutta totta!!! Tiesin olevani the-hotter-the-better -ihminen, mutta oon silti hämmästynyt, miten paljon aurinko onkaan vaikuttanut mielialaan. Tänään tosin satoi pitkästä aikaa. Viime yönä oli maailmanlopun meininkiä, kun heräsin ukkoseen ja kirkonkellojen sointiin. Olo oli kuin veljeksillä Sonnimäellä.

Viime viikon tiistaina yliarvioin turnauskestävyyteni ja sain auringonpistoksen. Lievästi sanottuna. Samana iltana makasin lattialla pahoinvoivana, sekavana, pääkipuisena, näköharhaisena ja pyörtymisen partaalla. Yöllä sain nukuttua lämpöhalvaukseni pois. Opinko mitään? Tuskinpa vaan...

Hotit on housutkin

Toissaperjantaina host-mama otti mut entisen collegensa garden partyihin. Virallista ohjelmaa ei ollut. Väki himmaili pihamaalla, ilta oli kaunis ja fiinit tarjoilijat kulkivat pikkupurtavien kanssa. Vieraat olivat enimmäkseen vanhoja patuja ja varsin sympaattisia sellaisia. Snobbailusta ei ollut tietoakaan. Saatoin yllättyä.

Suomesta on viime aikoina kantautunut hyviä uutisia. Eräs niistä oli tieto siitä, että pääsen syksyllä muuttamaan yksiöön! Oon ollut hirveän innoissani ja saanut uutta virtaa arkeen. 

Isommista ympyröistä kuuluu vähemmän hyviä uutisia. Suurin osa lukijoista varmaan jo tietää, minkä vuoksi mun sydän on ottanut osumaa. Syynä ovat kolme suurta sanaa: Asafa Powell, dopingkäry. Iloinen olen siitä, että oikeus tapahtuu ja vilppi paljastuu. Surku vain, että juuri Safan piti paljastua käyttäjäksi. Team Asafaa en silti koskaan hylkää.

Pariisin Timanttiliigassa mietin, millaista olisi, jos kaikkia kannustettaisiin työssään samalla tavalla kuin ammattiurheilijoita. Mitalin kääntöpuoli on tullut esiin dopingkohun aikana: millaista olisi, jos kaikki myös lynkattaisiin samalla tavalla kuin virheen tekevät urheilijat? Ei ole mitään tyydyttävämpää kuin omien jumaltensa tuomitseminen.

Huojuva talo ja silleen

Pienoiskirjasto, niin mahtavaa

Meidän ainejärjestöllä on oma tuotemerkki

Viime perjantaina BBC kävi kuvaamassa J:n uimahyppytreenejä. Linkittäisin uutispätkän, mutta sitä ei ilmeisesti voi katsoa Brittilän ulkopuolella.  Iltapuhteena oon taas katsonut sarjoja. Jeeves & Wooster on oiva (Kyllä Jeeves hoitaa), ja Täydellisistä naisista sain juuri kolmannen kauden pakettiin. Tämä oli aasinsilta siihen, miten mun hiusten tilanne on ryöstäytynyt käsistä. Muistutan päivä päivältä enemmän Täykkäreiden Orsonia (linkki). Mun kuontalo vaan on jo paljon tuota vaaleampi. Niin, ja leuassa mulla on outoa ihottumaa, eli näytän myös Jokerilta.   Tänään täällä loppuikin sit koulu, mikä tietää sitä, että mun ei tarvi enää itse keksiä päiväohjelmaa. Kotiinpaluu siintää parin viikon päässä. Sitä ennen ois tarkoitus pyörähtää vielä ainakin Lontoossa, parissa museossa ja Shakespeare-festareilla (uuh). Kattelin myös, että kalastuslupa yhdeksi päiväksi joelle maksais kuus puntaa. Vois olla mielenkiintoista. Yritin houkutella pientä frendiäni kalaan, mutta en saanut vastakaikua. Ehkä jätän onkimiset Suomen vesiin. Täällä muuten syntyi yks royal baby. Onnea vaan kovasti! Loppuun jotain ihan muuta. Palataan taas asiaan, heips x Minun mieleni on niin kummallinen kuin meri kuutamolla. En tahtoisi ma touhuun ihmisten ja en tahtoisi yksin olla

 (Eino Leino: "Meri kuutamolla" 1898)