Loppusoitto

Näin. Viimeinen ilta.

Aamulla heräsin liian aikaisin. Väsytti ihan hirveästi, mutta en malttanut nukkua. Pyörin hyrränä sängyssä. Tuli kummallinen takauma riparille, olo oli kuin kesäleirin päätöksessä. Tai ihan kuin Suomessa olisi ollut juhlat, joihin olisin saapumassa myöhässä, vasta aamuyöllä.

Aamupalan aikana alkoi yhtäkkiä jännittää. Kahden suuren kahvimukillisen jälkeen koin olevani valmis. Tai sitten en. Joka tapauksessa aloin pakata. Viimeistelin operaatiota nyt illalla. Ruumaan menevä laukku sais painaa 20 kiloa ja se on ihan siinä rajoilla. 

Ilmeisesti kuvittelin huhtikuussa, että en pesisi Englannissa koskaan pyykkiä. Miksi muuten minulla olisi mukana MUOVIKASSILLINEN sukkia?? Mitä ihmettä? Ja huomaa kyllä, että Suomessa oli vielä lunta, kun lähdin. Pakattuna on koko talviurheilun vaatevarasto. Kas kun en ollut taitellut suksia laukkuun.

Pieni osa pakattavista koottuna. Lenkkarit tuultumassa ikkunalla, nami...

Muuten aamupäivä meni huonetta siivotessa. Kävin viimeisen kerran lenkillä jokivarressa. Sain hosteilta mielettömän kivan läksiäislahjan. Kelasin kaupungille ja näin Johannaa. Nauroin taas niin paljon että ette voi ees uskoa, mutta voi haikeat hyväiset sentään. 

Ajattelin laittaa aamuherätyksen puoli neljäksi. Taksi tulee (toivottavasti tulee) hakemaan varttia vaille viisi ja vie rautatieasemalle. Sieltä sitten puoli tuntia Stanstedille. Lento lähtee kahdeksan maissa.

Nyt olo on hyvä (paitsi että se laukun paino muodostaa karvapallon kurkkuun). Mulla tulee kova ikävä Cambridgea ja sen ihmisiä, mutta toisaalta ilmassa ei oo mitään lopullisuuden tuntua. Palaan tänne aivan varmasti.

A Midsummer Night's Dream @ Homerton College

Loppukevennyksenä päivän kysymys: Millaisia ne englantilaiset sitten on? Huomio huomio, tähän vastaa henkilö, joka asui suomalaisperheessä.

Mieti, millainen ihminen paahtoleipä olisi. Sellainen on englantilainen. Vaalea, vaatimaton ja vaaraton. Englantilainen pitää matalaa profiilia, ei loukkaa toisten henkilökohtaista tilaa  ja saattaa olla varautunut, kun tuttavuudessa mennään pintaa syvemmälle (suomalaisena luolanaisena luulin, että totta kai kaikki maailman ihmiset ovat aluksi varautuneita, kunnes juttelin leikkikentällä turkkilaissyntyisen äidin kanssa. Lyhyessä ajassa kuulin kaikki huolet ja tarinoita Ruotsin pakolaisleiriltä). Sosiaalinen tilanne ei ole englantilaiselle luonteva ("social dis-ease", kuten Kate Fox kirjoittaa Watching the English-teoksessaan), mikä näkyy ylikohteliaisuutena tai toisena ääripäänä, eli silmittömänä törkeytenä. Englantilainen ei pidä tosikkomaisuudesta tai pöyhkeilystä (vrt. amerikkalainen kyynelsilmäinen mahtipontisuus). Huumori, varsinkin ironia, on osa kaikkea tekemistä ja sanomista.

Mehevä yleistys. Hyvää yötä! x

Kulttuurishokista ja koti-ikävästä

Jotkut ovat sanoneet, etteivät ole Englantiin tultuaan kokeneet minkäänlaista kulttuurishokkia. Minä koin. Se nyt ei ollut mikään yllätys, sillä sama tapahtui pienemmässä mittakaavassa jo silloin, kun muutin opiskelukaupunkiin.

”Kulttuurishokki” kuulostaa siltä, että henkilö x pakkaa kamansa, lähtee tynnyristään, menee sademetsään ja kuvittelee, että siellä on kaikki justiinsa niin kuin kotona. Ja sitten järkytytään, kun ei olekaan. Ei sen tarvitse näin radikaalia olla.

Kulttuurishokissa voidaan ajatella olevan neljä vaihetta. Aluksi matkailija tuntee innostuneisuutta. Jep, minustakin talot olivat hirveän söpöjä ja aksentilla puhuvat ihmiset aivan rutistettavia. Kaikki eroavaisuudet Suomen kanssa olivat hilpeitä ja hurmaavia. Teki mieli hihkua ja osoitella uusia, jänniä juttuja. Tätä kesti ehkä pari, kolme viikkoa, voimakkaimmillaan kaikki oli tietysti ensimmäisinä päivinä.

Seuraavaksi iskee ahdistus. Enää ei olla vain ulkopuolisia turisteja, ei tarkkailijoita. Olo on vieras ja pienet asiat alkavat ärsyttää. Väsyttää ja masentaa. Mitään ei jaksa, kiinnosta tai huvita tehdä. Eroja maiden välillä ei enää tehdä huvittuneina, vaan kaihoten. Suomessa olisi tilaa ja tehokkuutta ja moni asia paremmin…

Ärsytys ei jatku loputtomiin, vaan vähitellen uuteen kulttuuriin ja toimintatapoihin sopeudutaan. Olo muuttuu kotoisammaksi ja ympäristöstä alkaa aidosti tykätä. Mauno Matkalainen ei enää ole irrallinen, hän on ”yksi heistä”. Meikä on menossa tässä kohdassa. Juuri kun asiat alkaisivat sujua, on lähdettävä pois.

Viimeinen vaihe on paluushokki omassa maassa. Tuttu ympäristö nähdään uusin silmin, eikä näkemästään kauhukseen ehkä pidäkään.

Olen muuten miettinyt, onko verbeillä ”sopeutua” ja ”mukautua” merkityseroa. ”Tauno mukautui uuteen kulttuuriin hyvin (hoksasi yhteisön pelisäännöt, ymmärsi mitä häneltä odotettiin, toimi ulkoisesti niin kuin pitikin), mutta ei koskaan täysin sopeutunut (uudet asiat eivät menneet selkärankaan, ei alkanut nauttia olostaan)”. Mitä mieltä olette? Synonyymeja vai ei?

Kulttuurishokin kakkosvaiheessa – ärsytysvaiheessa – on tavallista potea myös koti-ikävää. Au pair –piireissä kukaan ei ääneen tunnusta kärsivänsä siitä. Ei kukaan halua nyhverö olla, kaikki ovat ”having a good time”. Luullaan ehkä, että kotikipeä ei viihdy ja että hän haluaa hypätä maitojunaan.

Vasta kun arki alkaa oikeasti tympäistä, on tunnustusten aika. On huojentavaa saada purkaa tuntojaan kollegoille, jotka painivat juuri samanlaisten ongelmien kanssa.

Koti-ikävä harvoin on konkreettisen paikan kaipuuta. Minä olen ikävöinyt ihmisiä, harrastuksia, rutiineja – siis tuttuutta ja suuntaa. Niitä ystäviä ja perheenjäseniä, jotka tuntevat minut niin hyvin, koko tarinan. Eikä ikävä tietenkään ole vaivannut jatkuvasti. Se on tuntunut silloin, kun Suomessa rakkaat ovat kokoontuneet enkä ole ollut mukana. Tai kun olen kokenut jotain hauskaa ja ajatellut, että joku tietty ihminen olisi pitänyt siitä myös, mutta en voi jakaa sitä hänen kanssaan. Jopa silloin, kun täällä oli kylmä ja Suomessa helle, tai kun astuu ravintolaan ja tarjoilija sanoo table for one?

Yhteydenotot Suomesta ovat auttaneet. On suurenmoista tietää, että on tervetullut ja rakastettu jossain. Aina on paikka, johon voi palata. Silloinhan ikäväkin muuttuu positiiviseksi tunteeksi ja muistuttaa siitä, mikä kaikki on tärkeää. Siispä kiitos teille.

Tarinan opetus? Kertaakaan en ole katunut, että tulin Englantiin, ja uudet suunnitelmat polttelevat jo. Mutta ei itseään kovettaa tarvitse. Nauttikaa seikkailusta ja siitä, että on jotain mitä ikävöidä. Lopuksi imelä laulu, joka ilmaisee asiat aika hyvin. x

Another summer day

Has come and gone away

In Paris and Rome

But I wanna go home

May be surrounded by

A million people I

Still feel all alone

I just wanna go home

Oh I miss you, you know

A is for...

Au pair –aikani aakkoset. Tättärääää.

A: Voisi olla aksentit, mutta sanon Asafa. Ylläri! Tykkään sprintteristä yhtä paljon kuin ennenkin, kisojen seuraaminen vain muuttuu astetta kuivemmaksi.

B: Biter.

C: Mielikuvituksettomasti Cambridge. Tässä voisivat olla myös colleget. En fanita ”huippuyliopistoja” sinänsä, mutta vanhat collegerakennukset ovat viehättäviä.

D: Desperate Housewives. Pitkään luulin, että Täydelliset naiset on täysin tyhjäpäinen sarja. Ei ole. Parodia pelastaa päivän.

E: Eksyminen! Alkuaikoina tätä tapahtui Cambsissa jonkin verran. Suositeltava aktiviteetti ainakin päivänvalolla, paikkoja tulee nähtyä enemmän.

F: Finland? Olen oppinut, että meidän parhaita vientituotteitamme ja turistipyydyksiämme ovat Ville Valo ja Mika Häkkinen. Suomen kielen luullaan olevan samanlaista kuin ruotsi.

G: Growing up. Oma lapsuus on palannut mieleen, kun olen seurannut lasten leikkejä, harrastuksia ja kyläilyjä kavereilla. Olo on ollut välillä tuskallisen nostalginen. En halua kasvaa enää yhtään.

H: Harry Potter, jonka löysin uudestaan. Ja kadotin taas. Damn it, Potter.

Punakynän sijasta aion käyttää tätä

I: Ikävä. Välillä poissa mielestä, mutta ei koskaan kokonaan poissa.

J: Cam-joki on yksi lempiasioistani täällä. Vedettömässä kaupungissa olo saattaisi käydä tukalaksi. Kiintoisa yksityiskohta, jolle uhraan ajatuksen, jos ja kun joskus taas muutan. J-kohdassa voisivat olla myös junat tai Johanna.

K: Kaverit. Olen tutustunut uusiin ihmisiin ja uskon, että ainakin parin kanssa yhteydenpito ja ystävyys säilyvät. Kovasti kaipaan teitä, jotka odotatte Suomessa. Tähän sopisivat myös koti tai kasvatus.

L: Lontoo. Kaupunki, josta mulla on ristiriitaiset tuntemukset. Jotain kiehtovaa siinä on, mutta koko ja ihmispaljous ovat hankalampia paloja.

London King's Cross

M: Mary on tainnut olla nimeni täällä. Meri on niin kovin helppo lausua Maryksi. J kirjoittaa nimeni Merryksi ja kutsuu Meggyksi.

N: Vävykokelas Nepalista, miten ois, mama ja papa? No eikä...

O: Oxford. Luulen, että jos tuolla olisi pyörinyt vähän pidempään, olisin voinut pitää kaupungista paljonkin. Älkää kertoko tätä cambsilaisille.

P: Pariisi. Niin kuin olen monille sanonut, reissu Pariisiin jää varmasti mieleen yhtenä kesän parhaista jutuista.

Q: Questions. Jos Suomessa olisi käytössä koulupuku, millainen se olisi? Tuntuuko elämä vaikealta siksi, että ihminen ajattelee liikaa vai liian vähän? Diilattiinko meidän etupihalla yhtenä iltana huumeita? Oliko tähtihetkeni Pariisissa a) se, kun kävelin tolppaan vai b) se, kun kaivoin piilolinssit pois päästä stadionin katsomossa? Onko rakkaus vain ratkaisu niille, jotka eivät halua olla yksin?

R: Regal. Pubi/baari, jota olen kuullut luonnehdittavan ”ruotsinlaivaksi” ja ”Cambridgen pahimmaksi räkäläksi”. Yhdestä portsarista tuli mieleen mun vanha opettaja, henkilö- ja asiakaskunnassa on välillä (aina) ihan ihmeellisiä tyyppejä. Hauska paikka.

S: Sade?

T: Tuuli, jos säälinjalla jatketaan. Englannissa ei aina sada, mutta tuulee kyllä.

U: Ura. Mun pitäisi olla pätevöitymässä opettajaksi, mikä on mukava juttu. Täällä ollessani oon kuitenkin vakuuttunut siitä, että haluan työkseni tehdä jotain muutakin. Entä miten ura yhdistetään kaikkiin muihin elämän osa-alueisiin? Rohkaisuna niille, jotka miettivät suunnanvaihtoa: Darwin opiskeli ensin Edinburgin yliopistossa lääketiedettä, ennen kuin vaihtoi alaa ja kaupunkia. Ihme haahuilija sekin.

V: Vapaus. Mitä se on ja kuka on vapaa?

W: Wilde, Oscar.  ”Life is too important to be taken seriously.”

X: Kirjeen tai tekstiviestin lopussa oleva x merkitsee suukkoa. Aluksi tapa tuntui väkinäiseltä, mutta nyt pidän sitä kivempana kuin vaikka hymiötä. Merkin lisääminen ei vaadi romantiikkaa, vaan sen voi tuutata melkein mihin tahansa. Eräs perheenäiti käytti x:ää, kun sovimme lasten kyläilyistä.

Y: Yksinäisyys. Tähän oon saanut paljon siedätyshoitoa. Ei sama asia kuin yksinolo.

Z: Zzzz? Välillä on väsyttänyt ja paljon.

Å: Ruotsalainen ååååå markkeeraa kasvanutta kiinnostusta eri kieliin.

Ä: Äiti tietenkin.

Ö: Ötökät? Toisin kuin joskus puhelimessa väitin, täällä ON hyttysiä. Hevosenkokoisia, hiljaisia ja pitkäjalkaisia. Nämä eivät pistä yhtä ahneesti kuin suomalaiset serkkunsa. Kärpäsistä ei ole ollut riesaa, mutta yhden ison polloelukan kanssa jouduin vastakkain. Piiskasin sen housuillani kuoliaaksi. Oon aika ninja.