Loppusoitto

Näin. Viimeinen ilta.

Aamulla heräsin liian aikaisin. Väsytti ihan hirveästi, mutta en malttanut nukkua. Pyörin hyrränä sängyssä. Tuli kummallinen takauma riparille, olo oli kuin kesäleirin päätöksessä. Tai ihan kuin Suomessa olisi ollut juhlat, joihin olisin saapumassa myöhässä, vasta aamuyöllä.

Aamupalan aikana alkoi yhtäkkiä jännittää. Kahden suuren kahvimukillisen jälkeen koin olevani valmis. Tai sitten en. Joka tapauksessa aloin pakata. Viimeistelin operaatiota nyt illalla. Ruumaan menevä laukku sais painaa 20 kiloa ja se on ihan siinä rajoilla. 

Ilmeisesti kuvittelin huhtikuussa, että en pesisi Englannissa koskaan pyykkiä. Miksi muuten minulla olisi mukana MUOVIKASSILLINEN sukkia?? Mitä ihmettä? Ja huomaa kyllä, että Suomessa oli vielä lunta, kun lähdin. Pakattuna on koko talviurheilun vaatevarasto. Kas kun en ollut taitellut suksia laukkuun.

Pieni osa pakattavista koottuna. Lenkkarit tuultumassa ikkunalla, nami...

Muuten aamupäivä meni huonetta siivotessa. Kävin viimeisen kerran lenkillä jokivarressa. Sain hosteilta mielettömän kivan läksiäislahjan. Kelasin kaupungille ja näin Johannaa. Nauroin taas niin paljon että ette voi ees uskoa, mutta voi haikeat hyväiset sentään. 

Ajattelin laittaa aamuherätyksen puoli neljäksi. Taksi tulee (toivottavasti tulee) hakemaan varttia vaille viisi ja vie rautatieasemalle. Sieltä sitten puoli tuntia Stanstedille. Lento lähtee kahdeksan maissa.

Nyt olo on hyvä (paitsi että se laukun paino muodostaa karvapallon kurkkuun). Mulla tulee kova ikävä Cambridgea ja sen ihmisiä, mutta toisaalta ilmassa ei oo mitään lopullisuuden tuntua. Palaan tänne aivan varmasti.

A Midsummer Night's Dream @ Homerton College

Loppukevennyksenä päivän kysymys: Millaisia ne englantilaiset sitten on? Huomio huomio, tähän vastaa henkilö, joka asui suomalaisperheessä.

Mieti, millainen ihminen paahtoleipä olisi. Sellainen on englantilainen. Vaalea, vaatimaton ja vaaraton. Englantilainen pitää matalaa profiilia, ei loukkaa toisten henkilökohtaista tilaa  ja saattaa olla varautunut, kun tuttavuudessa mennään pintaa syvemmälle (suomalaisena luolanaisena luulin, että totta kai kaikki maailman ihmiset ovat aluksi varautuneita, kunnes juttelin leikkikentällä turkkilaissyntyisen äidin kanssa. Lyhyessä ajassa kuulin kaikki huolet ja tarinoita Ruotsin pakolaisleiriltä). Sosiaalinen tilanne ei ole englantilaiselle luonteva ("social dis-ease", kuten Kate Fox kirjoittaa Watching the English-teoksessaan), mikä näkyy ylikohteliaisuutena tai toisena ääripäänä, eli silmittömänä törkeytenä. Englantilainen ei pidä tosikkomaisuudesta tai pöyhkeilystä (vrt. amerikkalainen kyynelsilmäinen mahtipontisuus). Huumori, varsinkin ironia, on osa kaikkea tekemistä ja sanomista.

Mehevä yleistys. Hyvää yötä! x