Eräs viikonloppu

'Cause I can't come back home till they're
singing
La, la la la, la la la,
Till everyone is singing

Pari lehmää tiellä

Tosi vintage

Nord. Bongatkaa tarjoiluvaunu!

Naapuritontti

Viime perjantain muistilista

[x] Lähde Cambridgen yöhön. Kävellen.

[x] Unohda henkkarit kotiin, päätä silti yrittää päästä baariin

[x] …epäonnistu

[x) Hae henkkarit. Taas kävellen.

[x] Kohtaa epäileväinen portsari, joka katsoo ajokorttiasi, kysyy toista nimeäsi ja varmistuu henkilöllisyydestäsi

[x) Pääse sisälle, etsi kaverit, vietä hauska ilta

[x] Tuskaile a) polvea ja b) uusia kenkiä, jotka hiertävät jalat verille ja ovat ehkä numeroa liian pienet

[x] Totea, että kenkäongelman vuoksi joutuisit kävelemään kotiin paljain jaloin

[x] Edelleen totea, että taksi ei ole kovin kallis

[x] Mene kotiin ihmeellisellä tilataksilla

[x] Heh

Mitäpäs tässä. Lauantaina näin uutta ja vanhaa kaveria. Sunnuntaina sain toverin yökylään, kun maanantai jatkui Bank Holidayna eli vapaapäivänä. Oon nauranut, ruokkinut joutsenia, tarponut pelloilla, nauttinut auringosta, käynyt piknikeillä, katsonut elokuvia ja ihmisiä, puhunut, kävellyt, osannut neuvoa tietä sitä kysyneille. Kuukausi takana ja mieli parhaimmillaan.

Tällä viikolla on half term, eli koululaiset lomailevat. Kokopäivätöitä meikälle. Pysykää linjoilla ja kertokaa juttuja!

Edit! Alun lyriikat. A Day To Remember: If It Means A Lot To You

Lätkää ja markkinahuveja

Lupailin tarinointia viime sunnuntaista, joten täältä sitä nyt tulee. Suuntana oli jälleen Lontoo, missä tapasin au pair-kollega Hanna-Marin. Kahvittelujen jälkeen kutsui 3 Famous Kings –pubin jääkiekkokatsomo, kun Suomi mitteli MM-pronssista. Englannin suomalaisasukkeja oli saapunut paikalle taas sankoin joukoin, ja Hanna-Marin kanssa löysimme istumapaikat lattialta. Tunnelma oli kotoisa. Joku totesikin otteluhuudon keskeltä, että ihan kuin olisimme olleet jonkun olohuoneessa. Oli muuten mielenkiintoista, että kannustusjoukkio oli selvästi naisvoittoinen. Eikö Lontoossa asu suomalaismiehiä?

Keräsimme luumme toisen erän jälkeen, kun tilanne oli Suomelle synkästi 0-2. Hanna-Marin ja minun tiet erkanivat maanalaisessa. Kaunis kiitos päivästä pohjanmaalaiselle heimosisarelle! Haaveet ja suunnitelmat kiihtyivät uusille kierroksille.

Tarkoitukseni oli jatkaa suomalaiselle merimieskirkolle, mutta pudottauduin pois jo Aldgate East –asemalla. Hanna-Mari oli vinkannut siellä pidettävistä sunnuntaisista markkinoista, ja nyt pysäkki oli sopivasti matkan varrella.

Brick Lane Market oli koonnut kansaa maailman joka kolkasta. Oli ruokaa, koruja, vaatteita, laukkuja ja rennonletkeää tunnelmaa.

Päivän päätteeksi koukkasin merimieskirkolle, jota sainkin haeskella hetken aikaa. Kenties minua hämäsi, että kirkon edustalla oleva katu oli eristetty poliisinauhalla. Rikospaikan läpi ei tietenkään saanut kävellä – oli muuten ollut puukotus, ja uhri jää henkiin – mutta poliisit olivat ystävällisiä, neuvoivat ja juttelivat.

Kirkolla oli kahvila, josta olisi aikaisemmin päivällä saanut muun muassa ehtaa karjalanpiirakkaa. Suomikauppa puolestaan tervehti Fazerin suklaalla ja makeisilla, ruisleivällä, Jenkki-purkalla ja muilla kotimaan kaihoa lievittävillä tuotteilla. Saunomaankin pääsee pitkin viikkoa.

Kamera vietti hiljaiseloa koko sunnuntain. Jotta päivitys ei jäisi kokonaan kuvattomaksi, niin tässä teille roskaisia mansikoita viime tiistailta. Torilta kaksi ropposta kahdella punnalla, nams.

Vaelsin muuten tänään vaatekaupassa, kun yhtäkkiä korvani rekisteröivät ruotsin kieltä. Kaksi tyttöä pemmasti vaaterekkejä ja taalasi ruotsia. En voinut olla sekaantumatta. ”Är ni från Sverige?” Olivat he, ja kuuntelivat kohteliaasti ”öh, öh” –mausteista ruotsindeeraustani. Jostain syystä naapuriin törmääminen ei tehnyt heihin yhtä suurta vaikutusta kuin minuun. Aina ei voi voittaa. Oli silti mukavaa huomata, että pystyin seuraamaan heidän keskusteluaan. Kunnon kyylä!

Tänä iltana olen selvittänyt ja kirjoittanut muistiin tärkeimpiä ranskan sanoja ja ilmaisuja. Listalla ovat esimerkiksi ”kiitos”, ”anteeksi” ja ”päivää”. Sitten on sellaisia kuin ”kahvi”, ”maito” ja ”En ymmärrä”.

Useimmat YLE Areenan ohjelmat eivät muuten näy täällä, mutta laatuviihde Hyvät ja huonot uutiset pyörii ruutu.fi:n välittämänä. Tämä oli aasinsilta siihen, minkä merkeissä loppuilta kuluu. Hauskaa häämöttävää viikonloppua kaikille!

Jo muinaiset roomalaiset

Lauantairetkistä on alkanut tulla tapa. Viime viikonloppuna suuntana oli UNESCOn maailmanperintökohde Bath, kaupunki lounais-Englannissa ja noin puolentoista tunnin päässä Lontoosta. Aamulla vähän arvelutti, kun jalka oli niin kipeä, että jo pelkkä kävely tuotti tuskaa. Onneksi kylmägeeli on kaveri ja kulki laukussa mukana koko päivän.

Bath on suosittu lomaosoite ja tunnettu kuumista lähteistään. Aikoinaan roomalaiset perustivat sinne kylpylän, ja rakennelma on vieläkin pystyssä. 1700-luvun arkkitehtuuria edustavat Pulteney Bridge, Royal Crescent ja The Circus. Lisäksi turisteja houkuttelevat ainakin nykyaikainen kylpylä, keskiaikainen Bath Abbey –kirkko ja Jane Austen –keskus. Näistä viimemainittu oli päätähtäimeni.

Cambridgesta ei pääse junalla suoraan Bathiin. Minun oli siis ensin suunnattava Lontooseen King’s Crossille, sieltä maanalaisella Paddingtonille ja edelleen junalla Bathiin. Vaihtoineen ja odotteluineen matkaan kului yli kolme tuntia. 

Ensivaikutelma Bathista oli ”oooh”. Maasto on mäkistä ja vihreää ja kaupunki kaunis, pieni ja tunnelmallinen. Jos Englantiin pitäisi jäädä asumaan, niin jokin pikkupaikka Lontoon ja Bathin välillä voisi olla hyvä. Etäisyys Lontooseen olisi yhtä lyhyt kuin Cambridgesta, mutta näköalat huikean paljon paremmat kuin täällä pannukakkukamaralla.

Ai niin, Johnny Deppilläkin on kuulemma asunto Bathissa. Herra oli ihastunut maisemien kauneuteen Pieni suklaapuoti -leffan kuvauksissa.

Bath Abbey

Obsession

Jokaisen kotikirjaston perusteos

Pulteney Bridge. Sen sisällä on katu ja kauppoja!

Bathin must see eli roomalainen kylpylä jäi sitten näkemättä. Turistien jono oli pitkä ja sisäänpääsymaksukin kai pökerryttävä. Kun iltapäivällä palasin tarkistamaan tilanteen, oli vierailuaika jo ylittynyt. Ei mahda mitään. Ostin sentään postikortin, jossa kylpylän sisätilat näkyvät.

Hatunnosto Jane Austen Centrelle, joka ylitti odotukseni! Alkuun oppaan napakka selostus Austenin elämästä ja perheestä, sitten vapaata etenemistä näyttelyssä. Vierailijoilla oli mahdollisuus pukeutua romantiikan ajan rytkyihin ja valokuvauttaa itsensä (ilman mitään lisämaksuja!) ja kokeilla sulkakynällä kirjoittamista. Kyseessä oli siis todellakin enemmän kuin pelkkä museo. Propsit myös lämpimälle henkilökunnalle, kahvilalle (teehuoneelle) ja myymälälle.

Miesten- ja naistenvessat: Mr Darcy ja Lizzy

Sulkakynäilyä

Jane Austen siis asui Bathissa joitakin vuosia, joten siksi kaupunki on katsonut asiakseen kyhätä Centren. Hieman nurinkurista, sillä Austen ei itse asiassa pitänyt Bathista yhtään. Centre on muuten Gay Streetillä, jolla Austen eli. Asunto ei ole tismalleen sama, mutta ilmeisesti kaikki kämpät ovat kuitenkin piirustuksiltaan varsin identtisiä. Toinen Austen-museo löytyisi Chawtonista, ja se on siinä talossa, jossa Austen eli viimeiset vuotensa.

Nimellä paiskattu Gay Street

The Circus oli kaareva...

...ja niin oli Royal Crescentkin

Symppis kirjakauppa

Tähän ei ole lisättävää

Kenelle Bath sitten sopii? Romantikoille. Historiahampaan kolotukseen Bath tarjoaa pientä paikkausta. Ja perusshoppailun kylkeen löytyy paljon suloisia ja kivoja pikkukauppoja! Käsittääkseni Bathista myös pääsee aika näppärästi Stonehengelle.

Bathissa olisi viihtynyt pidempäänkin, mutta junaan oli jouduttava. Kotimatka sujui hyvin siihen asti, että juna hajosi jossain Lontoon ja Cambridgen välillä. ”This train is going nowhere”, sanoi kuljettaja, ja pyysi matkustajia siirtymään ulos. Siellä sitä sitten odoteltiin Englannin erämailla. Toisella junalla jatkettiin seuraavalle asemalle, sitten taas odoteltiin, ja kolmannella junalla päästiin lopulta Cambridgeen.

Tiedättehän sen pisteen, kun on jo niin uuvahtanut, että kaikki pienetkin äänet saavat pingottumaan ja hajut menevät aivoon asti. Jep. Juuri siinä tilassa olin, kun ensimmäinen juna levisi. Jossain vaiheessa hatutus lakkasi ja viimeisessä junassa jo torkahtelin. Aikataulusta myöhästyttiin kai tunnin verran, mutta eihän minulla oikeasti ollut kiire mihinkään.

Love u

Siispä loppu hyvin, kaikki hyvin. Päivä oli niin makea, että illan junasirkus ei sen hienoutta horjuta. Sunnuntainakin retkeilin, mutta se on jo toinen tarina ja toinen postaus!

Ps. Nauttikaapa keleistä siellä Suomessa! Täälä on kylymää ja kolokkua!

Haaste

 Psst, viime päivityksestä jäi epähuomiossa puuttumaan Nord-kahvilaan liittyvä kuva. Nyt se on lisätty sinne! Huh, jes, thank you. Seuraavaksi jotain muuta.

__________________________________________________________________________________

HAASTE

Säännöt: 

1. Kiitä haasteen antajaa ja linkitä bloggaaja, joka antoi haasteen sinulle. 

2. Vastaa alla esitettyihin kysymyksiin. 

3. Valitse 5 blogia (joilla on alle 200 lukijaa) ja kerro se heille jättämällä kommentti heidän blogiinsa. 

4. Toivo, että ihmiset, joille jätit palkinnon, antavat sen eteenpäin viidelle.

Hanna-Mari haastoi, suurkiitos kunniasta! Käykää tutustumassa hänen blogiinsa in the heart, in the head. Elämäniloinen, kiinnostava, teeskentelemätön ja raikas au pair –kirjoittelu inspiroi minua, kun lähtö oli vasta suunnitteilla. Toimii edelleen!

Viisi asiaa, joita tarvitset päivittäin:

1. Kahvia

2. Kellon jossain muodossa

3. Hampaidenpesu ois kiva

4. Liikettä raajoille

5. Suihku, mutta en kuole jos ei onnistu

Viisi kirjaa, joita suosittelet muille:

1. Aleksis Kivi: Seitsemän veljestä

2. William Shakespeare: Hamlet

3. David Nicholls: Kaikki peliin

4. Agatha Christie: Kymmenen pientä neekeripoikaa/Eikä yksikään pelastunut

5. Jane Austen: Ylpeys ja ennakkoluulo

Viisi materialistista joululahjatoivetta:

1. Koskemattomat/The Intouchables-elokuva tai Vanha suola janottaa/As Time Goes By-tuotantokausia

2. Hajuvesi

3. Lahjakortti hierontaan tai kasvohoitoon (tää ei tarkalleen ottaen taida olla materialistinen toive…)

4. Kielenhuollon käsikirja (Iisa, Oittinen, Piehl. Suomen yrityskirjat. Joku painos)

5. Uusi lattialuutu

Viisi paikkaa, jossa haluaisit käydä:

1. Jamaika

2. Loch Ness –järvi Skotlannissa

3. Oscar Wilden hauta Ranskassa

4. Suomen Lappi kesällä

5. Reichenbachin putoukset Sveitsissä

Viisi adjektiivia, jotka kuvaavat sinua:

1. Rauhallinen

2. Jahkailija

3. Utelias

4. Tarkkailija

5. Positiivinen

Viisi elämänohjetta, jotka haluaisit jakaa toisille:

1. Ole rehellinen muille, mutta ennen kaikkea itsellesi.

2. Ajattele omilla aivoillasi. Kyseenalaista kaikki, eikä vain sitä, mitä pyydetään.

3. Älä ota itseäsi ja elämää liian vakavasti.

4. Hymyile.

5. Älä murehdi menneitä äläkä jää odottamaan tulevaa, elä tässä ja nyt.

Itse päädyin haastamaan seuraavat henkilöt:

1. Avena: Bye bye Puppy

2. Iida: Mitäs teet?

3. Elina: Kymmenen ylöspäin

4. Anna: a smile is the prettiest thing you can wear

5. Heidi: Need a princess?

Haastetut, napatkaa tämä mukaan blogiinne:

From the series Viikkokatsaus

Niin ovat päivät taas vierineet eteenpäin. Olen oppinut, että ”tuulinen” voi olla säätila siinä missä muutkin. Sadekuurojakin on viimein saatu. Mikä miellyttävä märän koiran tuoksu minusta tätä nykyä leuhahtaakaan. Vaikka sateenvarjo olisikin laukussa mukana, jätän sen yleensä sinne, koska tuuli tainnuttaisi sen kuitenkin. Eikä ihmistä ole sokerista tehty, eihän? Englantilaiset itse tosin leväyttävät sontikat esiin heti, kun taivaalta tippuu yksikin pisara.

Cambridgessa ankatkin hukkuvat

Viime sunnuntaina kahnustin kaupungille ja yritin käydä ostamassa postimerkin, joka olisi kelvannut ulkomaille menevään korttiin. Kävi ilmi, että sellaisia ei saa kuin postitoimistoista, ja ne puolestaan ovat sunnuntaisin kiinni.

Postimerkkitappion jälkeen uhmasin sadetta ja yritin kohdistaa kengänkärkeni läheiseen Grantchester-kylään. Olen halunnut vierailla siellä siitä asti, kun tulin tänne. Huhu kertoi, että kylään pääsisi seuraamalla jokea etelän suuntaan. Polku loppui aika nopeasti kesken. Taivaalle ja kelloon vilkuiltuani päätin kääntyä takaisin.

Matkalla Grantchesteriin. "Älä jahtaa"

Kolmas kerta toden sanoo. Olin siinä käsityksessä, että Mill Roadilla olisi pystyssä brasilialainen kahvila. Koetin paikantaa sen. Ei näkynyt.  

Sunnuntai oli siis päivä, jona en löytänyt mitään etsimääni. Kahvila on hyvinkin voinut jo lopettaa toimintansa, mutta kylä tuskin on kadonnut ilmaan. Täytyy joku päivä jäljittää niitä paremmalla onnella. Kävin sentään ostamassa D-vitamiinia ja rautatabletteja. Niin, ja kurkistin The Eagleen, kenties Cambridgen kuuluisimpaan pubiin. Siellä Watson ja Crick kuulemma aikanaan ilakoivat ja huutelivat keksineensä elämän salaisuuden, DNA-rakenteen. Paikka oli niin snobahtava, että liukenin kaikessa hiljaisuudessa pois.

Bateman Streetistä Batman Streetiksi

Maanantaina kävin kokeilemassa pilatesta. Olisin kovasti halunnut innostua siitä, mutta olipahan mitäänsanomaton esitys. Tunnin anti oli ohjaajan puheessa ja sitä kautta englannin kuullunymmärtämisharjoituksessa. Aion antaa lajille uuden mahdollisuuden joskus toiste.

En ollut suunnitellut kesälle kielikurssia, mutta tiistaina lähdin sellaiselle tsekkiläisen ystäväni mukana. Etukäteen tiesin vain, että kurssi on ilmainen ja kokoontuisi kerran viikossa kahden kuukauden ajan. Kaksi tapaamiskertaa oli ehtinyt jo mennä, mutta aioimme silti lyöttäytyä sekaan.

Selvisi, että kurssi on tarkoitettu ”kaikille, jotka huolehtivat lapsista”. Paikalla oli siis pari muuta au pairia ja maahanmuuttajaäitejä ainakin Saksasta, Japanista ja Malesiasta. Taso ei ollut ehkä vaativinta englantia, mutta vähät siitä. Tunnilla keskityttiin pelkästään keskustelemiseen, mikä antoi taas uutta potkua kielitajun kehittymiseen. Lisäksi oli mielenkiintoista makustella tilannetta siitä näkökulmasta, että itse tulevaisuudessa opettaisi maahanmuuttajataustaisia henkilöitä. Seuraavaa tuntia odotellessa! Saimme muuten kotitehtävän: jokaisen on ensi kerralla kerrottava vitsi, joka on omassa kotimaassa tunnettu. Tiedättekö, mikä olisi Suomessa yleinen vitsi(tyyppi)? 

Pakko mainita, että tsekkiystävälläni on täällä auto käytössään, ja läksimme sitten sillä kurssipaikalle. Ei siinä mitään, kyyti oli tasaista ja kaverini hyvä ajuri. Vaikeimmaksi tehtäväksi osoittautui parkkipaikan löytäminen kadunvarresta. Ajoimme korttelin ympäri varmaan kolme kertaa. Käyhän se munkin heittäminen niinkin. Homma alkoi olla mielestäni huvittavaa, kun tsekitär hoki jatkuvasti ”oh God, oh God”, ja kertoi, että ei ”väärällä puolella” ajaminen ole kovin vaikeaa, kun vain seuraa muita autoja. Hmm. Onhan siinä vinha perä.

Keskiviikkona tapasin Johannan! Kenkämetsästyksen jälkeen painelimme Bridge Streetille Nord-nimiseen liikkeeseen, jonka valikoimissa on tuotteita Marimekosta ja Iittalasta lähtien. Johanna oli ollut salapoliisi ja saanut selville, että myymälän yhteydestä pitäisi löytyä myös pohjoismainen kahvila. Ja löytyihän sieltä! Kahvit tarjoiltiin Muumimukeista ja Teema-astioista, kyytipojaksi otimme kanelipullaa ja ruisleipää. Kassaneiti kertoi, että he eivät saa mainostaa sekä kauppaa että kahvilaa, ja siksi jälkimmäisen olemassaolo ei ole kovin yleisessä tietoisuudessa. Jotkut asiakkaat ovat jopa erehtyneet luulemaan sitä työntekijöiden taukotilaksi, koska se on niin syrjässä kaupan takaosassa. Joka tapauksessa kokemus oli hilpeä ja vaatii uusintaa. Nordin kotisivut löydätte tämän linkin takaa.

Ruisleipää, juustoja, puolukkahilloa ja punajuurta Nordin tapaan

Lisätään nyt vielä, että hostien mukaan skandinaavisuus on ollut kovasti muodissa, siis ainakin sisustusasioissa. Myös Angry Birds näkyy olevan kaikkialla.

Just row on

Mitähän muuta? Perjantaina shoppailin ja näin uimahallissa niin karvaisen miehen, että luulin Perhon susien laajentaneen radikaalisti reviiriään. Tämä tarina on tosi. Karvoitus oli vieläpä hyvin harmaata. Ja kaupan kassalla täti puhui mulle ummet ja lammet, enkä enää edes oikein pysynyt kärryillä, mutta ei se tuntunut huomaavan. Nyökyttely, nauru ja ”REALLY” ilmeisesti toimivat. Ja kas, mieleeni juontuu mainio postikortti, jonka bongasin. Kuvassa äkäinen englantilaisrouva valitti, että ”teidänkaltaisenne turistit pilaavat koko tämän paikan”, ja turisti hymyili takaisin, että ”yes, it is, isn’t it?” Kyllä näillä pärjää, vaikka ei aina niin ymmärtäisi.

Kiehtova uutinen: ostin perjantaina kylmägeeliä. Vasen polvi on ollut hävyttömän kipeä jo pari päivää. Nyt kipu on alkanut säteillä koko jalkaan ja muuttua pistelyksi ja tunnottomuudeksi. Jaaha! Vanha vaiva on herännyt henkiin. Syy tuntematon. Liekö Englannin vetoisuus tehnyt tehtävänsä?

Primarkin Gangnam Style -sukat, omg

Toiveeni olisi, että pystyisin jatkossa kirjoittamaan jotain vähän dynaamisempaa kuin tällaisia viikkokoosteita. Suunnitteilla on ainakin postaus pienistä arjen eroista Suomen ja Englannin välillä, ja kulttuurishokista, jonka taisin käydä kuluneella viikolla läpi. Toiveita ja kysymyksiä saa koska vain heittää! Mistä aiheista te haluaisitte lukea pohdintoja?

Kesäistä viikonloppua joka iikalle ja valoisaa mieltä lätkä- ja viisustudioihin! X

Siunattu hulluus suonissani juoksee

Yes! Viime viikolla lippu Timanttiliigan Pariisin osakilpailuun oli TOTTA! Ai että!

Huippuyleisurheilua luvassa siis heinäkuun alussa. Lauantaina ostin meno- ja paluuliput Eurostar-junaan. Tästä vihjasin edellisessä postauksessa, kun kerroin käyneeni St Pancrasilla. Juna kiitää kanaalin alitse parissa tunnissa.

Varasin viikonloppuna myös kämpän Pariisista yhdeksi yöksi. Lähden siis Lontoosta lauantaiaamuna ja palaan jo sunnuntaina. Kisat käydään lauantai-iltana.

Suurin kiitos kotirintamalle, jossa autettiin ja uskottiin hankkeeseen. Kaverit täällä ovat olettaneet, että osaan ranskaa. Niin, kas kun en osaa. Mutta kuten eräs totesi, niin ”toivottavasti tulen takaisin, ja jos en, niin oli hauska tuntea”. Voisi kai etsiä kirjastosta tai netistä itseopiskelumateriaalia ja ottaa haltuun edes ranskan matkailusanaston.

Hosteillekin kuuluu kiitos! Heiltä sain apua ja läjän Pariisi-oppaita, mukaan luettuna suurimman koskaan näkemäni kartan. Sitä olen sitten täällä levitellyt huoneeni lattialle. Voin kertoa, että sitä on mahdotonta taitella takaisin kasaan.

Ps. Vielä kun yksi Powell olisi ollut tuolla, niin olisin sulanut sanattomasta onnesta. Se unelma täytyy vielä joskus erikseen toteuttaa.

Ps2. Toveri Usain ja Renaud Lavillenie sentään vähän lohduttavat!

Ps3. Nyt täytyy vain toivoa, että molemmat herrat ovat kilpailukykyisiä vielä heinäkuussa.

Ps4. Jes!

Matkanotko

Ennen kuin kukaan ratkeaa uteliaisuudesta, niin kyllä, otsikko on johdettu Joel Lehtosen Putkinotko –järkäleestä. Lukekaa ihmeessä ja nauttikaa enemmän kuin minä.

Eilen loikkasin junaan ja lähdin käymään isolla kirkolla. King’s Crossille pääsee Cambridgesta kätevästi vartin välein ja matkaan kuluu vain tunti. Kun perheen edellinen au pair vielä ystävällisesti jätti minulle matkakorttinsa, saan junamatkojen hinnasta aina yhden kolmasosan pois. En voi kyllin edeltäjääni kiittää! Esimerkiksi tämä meno-paluu kustansi vain reilut neljätoista puntaa, ja samalla lipulla sain matkustaa Lontoon maanalaisella päivän aikana rajattomasti.

Olin käynyt Lontoossa kolme vuotta sitten shoppailemassa ja toteamassa tärkeimmät nähtävyydet, mutta kulkenut tuolloin ryhmän mukana ja ollut onnellisesti kujalla suunnistamisesta. Niinpä vedonlyöjät eivät välttämättä olisi olleet tämän luottavaisen maalaississin puolella, varsinkaan, kun lähdin matkaan keskenäni (”yksin” on turhan negatiivisesti latautunut sana, eikö teistäkin?). Mukanani olivat vain pari vuotta vanhat metro- ja bussikartat, joista jälkimmäiseen oli ripoteltu nähtävyyksien sijainteja.

Etappi numero yksi oli King’s Crossin turistipyydys, eli Harry Potter –kirjoista tuttu lähtölaituri. Paikka oli vaatimattomampi kuin odotin. Seinään oli ”upotettu” matkatavaravaunut, ja ihmiset saivat käydä kuvauttamassa siinä itsensä. Kuvissa tuo on näyttänyt jotenkin hohdokkaammalta. Vieressä seisoi 9 ¾ -kauppa, jossa oli kallista Potter-sälää. Oheisessa kuvassa näkyvät tupapaidat esimerkiksi maksoivat vajaat 70 puntaa kappaleelta. Sääli.

Korpinkynsi ja Luihuinen edustavat

Seuraava tavoitteeni oli suoriutua King’s Crossin vieressä olevalle St. Pancras International –asemalle, koska siellä oli vähän bisneksiä hoidettavana. Tästä lisää tuonnempana omassa postauksessaan. Tässä vaiheessa todettakoon, että tehtävä suoritettu ja hyvältä tuntuu!

Lontoon Underground tuli päivän aikana hyvin tutuksi. Liikkumistapana se on nopea, kätevä, siisti ja selkeä! Vou! Ensimmäinen kohteeni oli itseoikeutetusti Baker Street. Hartaana pyhiinvaeltajana jonotin Sherlock Holmes –museoon tunnin verran. Toisaalta tsekkitoverit olivat viikko sitten jonottaneet kolme tuntia Madame Tussaud's -vahakabinettiin.

Holmes-patsas Baker Street-aseman edustalla

Museoon täytyi pulittaa kahdeksan punnan sisäänpääsymaksu, mikä oli ylihinnoittelua kuivakasta aikuisten Muumitalosta. Museon yhteydessä oli myös kauppa, joka oli täynnä kaikkea Holmes-kamaa, mitä vain kuvitella saattaa. En voinut olla miettimättä, mitä Sir Arthur Conan Doylen ajattelisi, jos tietäisi, millaisia turistimassoja hänen Sherlockillaan lypsetään. Kirjailija itsehän ei ollut hahmostaan valtavan innoissaan ja yritti kertaalleen päättää tämän päivät. Yleisön voimakkaan reaktion vuoksi tarinoiden kirjoittamista oli jatkettava ja Holmes herätettävä henkiin. No, ainakin tämä todistaa sen, että vaikka lopputulos olisi omasta mielestä täyttä tuubaa, se voi silti menestyä. Uskokaa tuotoksiinne.

Näkymä Baker Streetille 221b:n ikkunasta

The one and only

Kuluneella viikolla olin kysynyt hosteilta vinkkejä ”englantilaisimman” pubin löytämiseksi ja saanut käpälääni erilaisia pubikarttoja. No niin! (Vaikka osaako ihminen enää useammassa pubissa käytyään lukea karttaa?) Olin siis jo perjantaina avannut pubitilin (host-mama alkoi nauraa, kun totuudenmukaisesti kerroin ”käyneeni juomassa iltakahvit”). Lontoossa oli jatkoa luvassa, sillä olin kuullut suomalaiselta au pair- ja blogistikollegaltani Hanna-Marilta, että 3 Famous Kings –pubissa näytettiin MM-lätkää. Tarjontaan kuului myös Suomen otteluita!

Baker Streetilta jatkoin siis maanalaisella Hammersmithiin, jossa vaihdoin metron West Kensingtoniin. Etsimäni paikka löytyi heti aseman vierestä. Suuressa sporttipubissa pyöri eri televisioruuduilla niin jalkapalloa, formulaa kuin Suomi-Itävalta –kiekkoa. Olin paikalla 45 minuuttia ennen pelin alkamista, jolloin pääsin vielä ihan hyvin istumaan. Lopulta tupa täyttyi suomalaispainotteisista katsojista ja Mertarannan selostuksesta. Toisella puolella pubia oli myös niitä jalkapallofaneja, joten eloa mestassa riitti. Vedin taas kahvit naamariin, seurasin ensimmäisen erän ja lähdin etenemään hauskaa kokemusta rikkaampana.

Aikeeni oli päästä pubista seuraavaan. Minulla oli Sherlock Holmes –pubin osoite, mutta ei tietoa siitä, mistä kyseinen katu löytyisi. Victoria-aseman turisti-infossa autettiin nopeasti ja ystävällisesti, cheers! Vinkiksi siis, että jättäytykää pois Embankment-asemalla, niin löydätte Holmes-pubin ja –ravintolan. Sekin mesta tuntui ratsastavan Holmesin nimellä. Aikani pyörittyäni jatkoin kävellen Trafalgar Squarelle ja sieltä maanalaisella Oxford Streetille. Sitä talsittuani kulkeuduin Sohoon, Chinatowniin ja Piccadilly Circukselle.

Chinatown

Piccadilly Circus

Reitin varrella törmäsin muuten oletettavasti mustan pörssin teatterilippuihin. Haluaisin kovasti nähdä Judi Denchin loppuunmydyssä Peter and Alicessa, mutta sadan punnan suolainen hinta sai jauhot suuhun.

Päivä alkoi kääntyä iltaan ja minun suuntani kohti Cambridgea. Perillä ilma oli sateen jäljiltä raikas. Reissun jälkeen paikka tuntui taas vähän enemmän kodilta.

Mitä jäi käteen? Hyvä mieli ja hieno päivä. Minulla ei lähtiessä ollut paineita nähtävyyksien löytämisestä, vaan sain keskittyä muun muassa Baker Street -haaveen toteuttamiseen ja yleiseen tunnelman observointiin. Tie vei sinne, minne kulloinkin mieli teki. Nähtävä ei loppunut tähän. Se tuskin koskaan loppuu kaupungissa, joka on iso ja ladattu täyteen turisteja.

River Thames, London Eye ja Big Ben yhteiskuvassa

Hyvää äitienpäivää ykkösnaisille Suomeen! Synttärionnea myös, ja kaikille yhteisesti hyvää J.V.Snellmanin aka suomalaisuuden päivää. Muistakaa liputtaa!