Siunattu hulluus suonissani juoksee

Yes! Viime viikolla lippu Timanttiliigan Pariisin osakilpailuun oli TOTTA! Ai että!

Huippuyleisurheilua luvassa siis heinäkuun alussa. Lauantaina ostin meno- ja paluuliput Eurostar-junaan. Tästä vihjasin edellisessä postauksessa, kun kerroin käyneeni St Pancrasilla. Juna kiitää kanaalin alitse parissa tunnissa.

Varasin viikonloppuna myös kämpän Pariisista yhdeksi yöksi. Lähden siis Lontoosta lauantaiaamuna ja palaan jo sunnuntaina. Kisat käydään lauantai-iltana.

Suurin kiitos kotirintamalle, jossa autettiin ja uskottiin hankkeeseen. Kaverit täällä ovat olettaneet, että osaan ranskaa. Niin, kas kun en osaa. Mutta kuten eräs totesi, niin ”toivottavasti tulen takaisin, ja jos en, niin oli hauska tuntea”. Voisi kai etsiä kirjastosta tai netistä itseopiskelumateriaalia ja ottaa haltuun edes ranskan matkailusanaston.

Hosteillekin kuuluu kiitos! Heiltä sain apua ja läjän Pariisi-oppaita, mukaan luettuna suurimman koskaan näkemäni kartan. Sitä olen sitten täällä levitellyt huoneeni lattialle. Voin kertoa, että sitä on mahdotonta taitella takaisin kasaan.

Ps. Vielä kun yksi Powell olisi ollut tuolla, niin olisin sulanut sanattomasta onnesta. Se unelma täytyy vielä joskus erikseen toteuttaa.

Ps2. Toveri Usain ja Renaud Lavillenie sentään vähän lohduttavat!

Ps3. Nyt täytyy vain toivoa, että molemmat herrat ovat kilpailukykyisiä vielä heinäkuussa.

Ps4. Jes!