Yksi yö enää! Viime päivien kiire ja
kaaos lienee voitettu. Laukku on pakattu, tentit tentitty, passi kopioitu,
lähtöselvitys tehty ja boarding passit tulostettu (varmuuden vuoksi neljänä
kopiona), rahaa vaihdettu, enkkua kerrattu ja Skypet testattu! YES! Niin, ja
lähtöhaleja vaihdettu. Kiitos toverit
ihanista läksiäismuistamisista ja etukäteissynttärilahjoista!
Sain muuten puhelimenikin takaisin
maanantaina, kiitos Hanna siitä! No, luuri ehti pyöriä taskussani varmaan puoli
tuntia ja olin mielissäni. Sitten huomasin, että olin jättänyt muistitikkuni koulun ATK-tilojen koneeseen (oli muuten kolmas kerta tälle lukuvuodelle). Aah. MC Töhö kävi turhaan raapimassa jo lukittuja
ulko-ovia. Koulujuttujen loppukiri jäi sitten tälle aamulle, olipahan
herkullinen ajoitus. Terveisiä vain vahtimestarille, joka saattoi tikkuni ja
minut jälleen yhteen! Teet arvokasta työtä, man!
Fiilis on muutenkin aika
käsittämätön. Pari tuntia sitten käppäilin viimeisen kerran kaupungilta kotiin
ja vedin kituset täyteen tuttujen kulmien tunnelmaa. Välillä on ollut haikeaa,
varsinkin eron hetkinä: lähtö iski ensimmäisen kerran päin näköä kuun alussa,
kun heitin ekat heipat Riihimäellä. Crying in the (t)rain. Mutta nyt on kyllä
aika miellyttävä täpinä päällä! Eihän tässä voi olla kuin kiitollinen
tilaisuudesta, jonka oon saanut. Kiitos heille, jotka talvella kuuntelivat mun
arpomista ja suunnitelmia niin saunan lauteilla, koulun käytävillä kuin
näppäimistön kautta, ja heille, jotka ovat auttaneet kaikessa lähtöön
liittyvässä.
Juuri ihmisiä tulee varmasti eniten
ikävä. Oispa mulla enemmän paperivalokuvia, joita ottaa mukaan! Siispä lähettäkää
mulle muotokuvia itsestänne, joohan.
Luulisin kaipailevani myös saunaa,
yhtä rakasta järveä ja siellä soutelua, valoisia öitä, Suomen kesää ylipäätään,
ruisleipää ja autolla ajoa. Kuskinakki napsahtakoon, kun palaan.
Yhteen asiaan ei kohdistu vain
ikävää, vaan myös vieroitusoireita. Miksi Englannissa ”just a plain coffee with
milk” = vaahtobileet mukissa? Tähän mennessä Starbucksin versio on parhaiten
vastannut toivettani mustasta tsufeesta, johon voi itse lurauttaa vähän maitoa
sekaan. Ei mitään kikkailua, sanoo punaniska from Suomi-Finland.
 |
| aaaaaaaaaargh |
Mutta hei. Juuri nyt ei ole ikävät ensimmäisenä mielessä, koska KOHTA MENEN ja niin kuin Maj Karma laulaa
veisussaan ”Ukkonen”, niin ”turha kultani pelätä on, pelätä ikävää / turha
sellaista pelätä on, pelätä elämää”.
Näin on.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kerro!