Sunnuntaibrunssilla

Heya, käytin aamun siihen, että taistelin edellisen postauksen fonttien kanssa, mutta vihtallaan ne on vieläkin. Please forgive me. Ja hei, kuvia saatte luultavasti suuremmiksi, kun vain klikkaatte niitä.

Päiväksi suuntasin taas keskustaan. Olin suunnitellut jotain kehittävämpää aktiviteettia, mutta nyt kävi näin. Parista kaupasta lähti mukaan vähän vaatteita. Hämmästelin muutaman topin loppuhintaa, mutta maksoin kiltisti. Onneksi syynäsin kuittia jo ennen kuin ehdin putiikista ulos, sillä yhden paidan hinta oli tosiaan vahingossa lyöty kassaan kahdesti. Kävin sanomassa siitä ja sain rahaa takaisin. Hooray!

Krikettiä Parker's Piecella

King's College

Torilla pamahdin karibialaisia herkkuja notkuneen kojun eteen. Tunnette mut. Miten voisin vastustaa jamaikalaisen kanapiirakkapalleron kokeilua? No en mitenkään. Kojulla häärinyt herrasmies vahvisti olevansa tuolta saarelta kotoisin. Oon hehkuttanut brittiaksenttia, mutta oli tämäkin kumea puhe aika makeeta kuultavaa. Onkohan mulla joku perversio aksentteihin? Joka tapauksessa yhden hengen ruokaraati arvioi käärylän tuliseksi, maukkaaksi, reunoilta kuivaksi ja liian nopeasti loppuneeksi.

Päätin rauhallisen sunnuntaipäivän kunniaksi tehdä jotain stereotypisen englantilaista. Etsiydyin teelle kirkkojen ja collegeiden kupeeseen Auntie’s Tea Shopiin. Tarjoilijattaret ovat siellä pukeutuneet mustiin tarjoilijanvermeisiin esiliinoineen päivineen, sisustus on kotoisa, pitsiä on paljon ja teepannukattaukset kauniita. Oikein viehättävää. Mut ohjattiin pöytään ja pyysin suosittelemaan jotain teetä. Keltanokkaisuuteni annettiin anteeksi ja tarjoilijatar jopa lupasi, että jos en tykkäisi valinnastani, se voitaisiin vaihtaa johonkin muuhun. Ohhoh. Taas kerran suomalainen körri mieluummin vaikenee kuin valittaa, juo sit vaikka hampaat irveessä.

Hyväähän se tee oli, kun lopulta saapui. Ilmeisesti se oli unohtunut jonnekin pöydännurkalle hautumaan, kun toimenpiteessä kesti niin kauan. Henkilökunta oli pahoillaan ja hyvityksenä vähensi laskun loppusummasta palvelumaksun. Mikäs siinä sitten. Vedin teet huiviin ja lätkyttelin kirjaston kautta kotiin. Ilta on kulunut ollessa ja The Inbetweeners-leffalle hymistellessä. Summa summarum: leppoisa ja tuulinen päivä aivot hattuhyllyllä, kaikesta työstä vastasivat aistit. Ei huono.

Energistä uutta viikkoa kaikille!