Syystä että

Tervetuloa blogiini! Päivälleen viikon kuluttua kiipeilen lentokoneeseen ja suuntaan au pairiksi Englantiin. Reissussa olisi tarkoitus olla heinäkuun loppuun, ja syksyksi palaan opiskelemaan. Aika lyödä taustoitukset tiskiin: kuka olen, miksi lähden au pairiksi ja miksi perustin blogin?

Ensimainitusta ei ole paljon kerrottavaa. Olen kotoisin Keski-Pohjanmaalta. Kirjoitin ylioppilaaksi keväällä 2012. Saman vuoden syyskuussa muutin Jyväskylään. Nyt takana on ensimmäinen ja antoisa yliopistovuosi.

Kirjoitusten jälkeen suunnittelin pienen hetken aupparointia, mutta vielä enemmän tahdoin saada koulunkäynnin alkuun.  Välivuosi ja seikkailu jäivät kai kuitenkin kaihertamaan. Jossain vaiheessa syksyä päätin, että mitään ei ollut menetetty, vaan voisin yhä saada kaiken. Halusin joka tapauksessa kesätöihin ulkomaille, ja au pair –pesti tuntui siihen sopivalta vaihtoehdolta. Ai miksikö?

Tammi-helmikuussa 2013, kun tunnilla olisi pitänyt keskittyä tekstityyppeihin, tein listaa syistä, miksi kannattaisi lähteä. Toteuttaisin siinä yhden unelmistani. Samalla ehkä kielitaitoni kehittyisi, saisin uusia ystäviä, pääsisin kulttuuriin pintaa syvemmälle ja englantilaisen kirjallisuuden alkulähteille, itsenäistyisin ja matkustelisin. Tutustuisin toisen maan koulujärjestelmään ja saisin kokemusta kasvattamisesta sekä suomesta toisena kielenä (tuleva s2-ope kehrää). Jatkossa olisi helpompi lähteä muihinkin töihin ja vaihtoon, kun alla olisi tuntumaa ulkomailla asumisesta. Tässä hommassa ei myöskään tarvitsisi erikseen järjestää majoitusta tai huolehtia vaikeista sopimuksista. Ajankohtakin tuntui sopivalta, eivätkä opintoni keskeytyisi.

Että sellaista. Muun muassa. En halunnut, että minua myöhemmin harmittaisi tai joutuisin jossittelemaan, jos jättäisin menemättä. Tajusin, ettei minua pidättele mikään. ”Jos ei nyt, niin milloin?”

Yhteydenpito koto-Suomeen ja ylipäätään matkapäiväkirjailu ovat päällimmäisiä motiiveja sille, että räpelsin blogin kasaan. Ehkä tämä antaa enemmän kuin se, että kesän lopuksi yrittäisin referoida koko reissun.  (Mutta älkää luulko, että joku blogi jää ainoaksi kommunikointivälineeksemme, kuomat.) Perusteluiksi voisin nimetä vielä omien ajatusten jäsentämisen ja kirjoitustuntuman ylläpitämisen. Uudetkin tuttavuudet saavat tietysti syöksyä sekaan lukemaan, jos aihe kiinnostaa. Sydäntäni lämmittäisivät seuraajien kommentit, matkavinkit ja kuulumiset.

Ennustaja en ole, joten en voi enkä halua luvata mitään tulevien tekstien sisällöistä. Jos julkaisuihin yhtäkkiä tulisikin tauko, älkää panikoiko. Luultavasti olen kunnossa. Todennäköisempää siinä tapauksessa on, että läppäri on lauennut tai flow tyrehtynyt. Jos jotain kuitenkin sattuu, niin testamenttaan kirjoituskoneeni riksulaisille ja kapteeninhattuni Villelle. Muusta jäämistöstäni saatte tapella. Tiedän kyllä, että risaiset spurgukamani ovat kuumaa tavaraa.

Puu on koputtamisesta lommoilla.

POST SCRIPTUM: Kuvat © meikä, kaikki on otettu kielimatkalla kesällä 2010.