Ready steady happy

Perillä, ja vielä yhtenä kappaleena!

Startin piti tapahtua Tampereen Pirkkalan asemalta kello 13.20, mutta kone saapui sinne vasta 13.50. Lento oli siis suunnilleen tunnin myöhässä. Hieman ois voinut kohotella kulmakarvojaan, kun Tampereen päädyssä pyöri poliiseja. En jaksanut lietsoa itseäni huolestuneeksi. Ymmärtääkseni viivästys oli johtunut ”teknisistä ongelmista” (?) ja ruuhkasta Lontoon Stanstedin kentällä.

Itse matka meni nopeasti. Nykyään aina nukahdan julkisissa, mutta tuolla ei uni ihan ehtinyt tulla. Luulisin. Jossain hämärän rajamailla tosin olin, ja mietin, että lentohenkilökunnan turvaohje-eleistä vois jalostaa tanssin. Mikä hitti! Siinä lennon parasta antia aivotyöskentelyn osalta.

Englannissa oli vastassa paitsi lämmin ja aurinkoinen sää, myös hostien tilaama taksikuski – hänkin toki oikein lämmin ja aurinkoinen. Mies oli kotoisin Cambridgesta. Teki mieli ottaa kuva siitä ja sen kyltistä, johon mun nimi oli rustattu, mutta jopa minusta tuntui, että oisin antanut liian stalkkerimaisen vaikutelman. Jotta ette jäisi täysin ilman mielikuvia, voin kertoa, että kuski toi ulkonäöllisesti mun mieleen Housen Taubin. Ööh!

Englantia oli äkkiseltään vaikea kuunnella, ymmärtää ja puhua. Onneksi se tunne meni pian ohi. Istuin silti auton kyydissä jäykkänä ja korvat punoittaen siitä jännityksestä, että milloin kuski taas avaa suunsa. Maisemat ympärillä oli vihreitä ja kuin suoraan jostain englantilaisesta tv-sarjasta.

Sain lähtiessäni paljon onnentoivotuksia ja rohkaisevia sanoja, jotka todella liikutti ja hymyilytti. Esimerkiksi Facebookiin ilmestyi oikeita helmiä, kiitos niistä! Päätin kysyä kuljettajaltanikin, mikä on tärkein asia, joka mun pitäis tietää Englannista, englantilaisista tai Cambridgesta. Taub the taxi driver kehotti olemaan tarkkana tietä ylittäessä ja kertoi, että englantilaiset puhuu aina säästä. Siinä siis kuolematon keskustelunavaus. Puhuttiin myös monista muista asioista, esimerkiks soutukisoista. Totesin, että Oxford kuulemma voitti tänä vuonna yliopistojen väliset soudut. Taub-parka ei ollut iloinen. Kaupunkien välejä vois verrata Suomeen ja Ruotsiin.

Ilta täällä kotona on kulunut tutustuessa. Pyörähdettiin Tescossa ruokaostoksilla. Kaupunki on kaunis ja täällä osa ihmisistä asuu laivoissa Cam-joella. Ei maksa mitään ja kämppää voi siirtää aina kun lystää. Yhtäkkiä näen Jyväsjärven mahdollisuudet aivan uusin silmin. Ja bongasin niitä paljonpuhuttuja soutajiakin (lue: käsivarsia).

Huomenna uuden opettelu jatkuu tai oikeastaan vasta kunnolla alkaa. Mulla on kaikki paremmin kuin hyvin, toivottavasti teilläkin! Nyt tää uninen otus kaatuu peittoihin, öitä!